“Älä poraa 300-vuotiaaseen freskoon.”

Suunnilleen tuo ohje riitti järjestämään koko valaistussuunnittelun ajattelun uusiksi. Useimmissa tapahtumatuotannoissa lähdetään liikkeelle ripustusgridistä, trussisuunnitelmasta ja listasta kiinnityspisteitä. Paltaniemen kuvakirkossa mitään näistä ei ollut tarjolla.

Paltaniemen kuvakirkon 300-vuotisjuhla

Tausta

Paltaniemen kuvakirkko Kajaanin kupeessa on yksi Suomen merkittävimmistä historiallisista sisätiloista: puukirkko, jonka kattoon Emanuel Granit on maalannut Vanhan ja Uuden Testamentin keskeiset tapahtumat. Kirkko juhli 300-vuotispäiväänsä viikonloppuna 15.–16. elokuuta 2026.

Lauantai-iltana kuultiin Einojuhani Rautavaaran Kainuu-kantaatti, ja sunnuntaiaamuna vietettiin juhlamessu, jota johtivat yhdessä Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen ja Paltamon kirkkoherra Esa Oikarinen. Sunnuntain messu lähetettiin suorana lähetyksenä Radio Deihin.

Kantaatilla on oma lukunsa kirkon historiassa. Rautavaara sävelsi sen vuonna 1976 kirkon 250-vuotisjuhlaa varten, ja kantaesitys veti paikalle enemmän väkeä kuin kirkkoon mahtui — Kainuun Sanomien mukaan yleisöä oli tuhansia, ja moni jäi seuraamaan tilaisuutta ulkoa. Sen jälkeen teosta ei juuri esitetty viiteenkymmeneen vuoteen, ennen kuin Kajaanin seurakunnan Cantate-kuoro ja Kaukametsän kamarikuoro kokosivat noin 25-henkisen projektikuoron ja toivat kantaatin takaisin Paltaniemelle 300-vuotisjuhliin.

Tässä ei ollut kyse ulkotuotannosta, johon valaistus liitettiin päälle, eikä valaistuksesta, johon liitettiin striimi. Kyse oli kahden päivän tapahtuman kokonaistuotannosta rakennuksessa, jota ei voinut kohdella tavallisena tapahtumapaikkana: 36 valaisinta maalauksia valaisemassa, äänentoisto sekä kantaatille että puhutulle messulle, ja lähetyssignaali ulos OB1:n kautta.

Valaistus: 36 valaisinta, ei yhtään ripustuspistettä

Suojellussa 1700-luvun rakennuksessa ei ole gridiä, valaisinpalkkia eikä ylimääräistä sähkökapasiteettia — eikä niitä ollut Paltaniemen kuvakirkossakaan. Kattoa ja seinämaalauksia valaisevia valaisimia ei voinut ripustaa rakenteisiin, eikä rakennuksen sähköverkkoa ollut mitoitettu nykyaikaisille valaisimille.

Ratkaisu oli sijoittaa koko valokalusto lattialle: jalustat ja matalaprofiiliset kiinnikkeet aseteltiin niin, että maalaukset saatiin pesuvaloon kulmista, joista seurakunnan omat varjot eivät osu freskoihin — jokaisen valaisimen heitto ja kulma mietittiin paikan päällä, ei paperilla etukäteen.

Sähkö oli ongelman toinen puoli. Sen sijaan että kaikki olisi vedetty yhdestä ryhmästä ja huomattu kesken tilaisuuden, ettei se kestä kuormaa, rigi jaettiin ja tasapainotettiin rakennuksen käytettävissä olevien ryhmien kesken. Koko valosarja kytkettiin DMX-ohjaukseen, jotta ilmeen sai säädettyä lauantain kantaatin eri osien teemojen mukaan, ja hillittyä sunnuntain hartaammalle messulle.

Lopputuloksena oli kirkkotila, joka toimi selkeästi sekä kameralle että salissa istuville, ilman ainuttakaan uutta reikää kolmen vuosisadan maalauspintaan.

Äänentoisto ja lähetys: kantaatti ja messu eivät ole sama keikka

Lauantai ja sunnuntai vaativat lähes päinvastaisen äänenkäsittelyn. Kirkossa ei ole urkuja, vaan ainoastaan poljettava urkuharmoni, joten kantaatin soitinnallinen väri tulee kokonaan lyömäsoittimista — patarummuista, virvelistä, vibrafonista, putkikelloista — noin 25-henkisen kuoron, lausujan ja solistien rinnalla.

Tämän tasapainottaminen FOH:sta on eri laji kuin sunnuntain messu, joka rakentui puheen ja virsien varaan piispan ja kirkkoherran johdolla ja jossa ymmärrettävyys painoi enemmän kuin äänenpaine.

Sunnuntain Radio Dei -lähetykseen käytimme AirCore OB1:tä. Sama SRT-pohjainen signaalitie, jota OB1 käyttää etälähetyksissä muuallakin, toimi täällä: vakaa signaali rakennuksesta, jonka verkkoyhteys ei ole kovinkaan hyvä, ilman satelliittiautoa tai monihenkistä lähetysryhmää.

OB1 lähetti messun Radio Deihin, ja tekninen jalanjälki kirkon sisällä pysyi niin pienenä, ettei se kilpaillut itse tilaisuuden kanssa.

Yhteenveto

Paltaniemen kuvakirkon juhlaviikonloppu vaati valosuunnittelijan, äänisuunnittelijan ja lähetysinsinöörin yhdeksi tiimiksi rakennuksessa, joka ei tarjonnut helppoa tapaa yhteenkään näistä kolmesta työstä. Maalaukset pysyivät koskemattomina, kantaatti ja messu saivat kumpikin juuri sen miksauksen, jonka tarvitsivat, ja signaali saapui Radio Deihin ilman häiriöitä.

Sitä se meille tarkoittaa: “kokonaistuotanto” ei ole pelkkää lähetyssignaalin saamista ulos hankalasta paikasta, vaan sitä, että valaistus, ääni ja lähetys toimivat yhtenä kokonaisuutena.

Miten Fremen voi auttaa tapahtumassasi

Jos tuotat tapahtumaa tilassa, joka ei taivu tavalliseen tekniseen tuotantoon — historiallinen rakennus, kirkko, paikka ilman ripustus- tai sähköinfraa, radion ulkolähetys, jonka pitää mahtua samaan tilaan yleisön kanssa — kerro meille, millaisen tilan kanssa olet tekemisissä. Me kerromme, mikä on mahdollista.

Katso, miten lähestymme kokonaisvaltaista tuotantoa vaativissa tiloissa, tai ota meihin suoraan yhteyttä.